"Kuka häissään oli päissään, aivan sama se!"

Tämän viikonlopun teemana oli häät. Eilen olin ensimmäistä kertaa elämässäni tuollaisilla messuilla. Esillä oli kauniita mekkoja, kosmetiikkaa ja kyltti, jossa tiedusteltiin olenko tuleva morsian ja pitääkö minun pudottaa painoani. Vastasin muuten mielessäni toiseen "eiiiii" ja toiseen "kyllä, ehkä".

On niin kaunista kun kaksi ihmistä rakastavat toisiaan ja haluavat vanheta yhdessä. Sitten he haluavat juhlia tätä kaikkea yhdessä kutsumalla tärkeitä ihmisiä vieraaksi. En oikein tiedä, mitä mieltä olen häistä tai kirkosta, mutta en kyllä millään keksi parempaa syytä järjestää juhlat kuin rakkaus!

En ole ikinä ollut sellainen tyttö, joka olisi suunnitellut omat häänsä, mekkonsa ja lastensa nimet jo kauan ennen kuin on edes tavannut tähän suunnitelmaan sopivaa miestä. Enkä senkään jälkeen.

Kaunein juttu koko messuilla oli puinen kaksoiskeinutuoli. Mieleeni rakentui heti kuva kahdesta ihmisestä juomassa aamukahvia tai teetä yhdessä keinutellen. Eipä olisi huono idea kantaa tuollaista tuolia puutarhaan omenapuiden allekkaan. Tahtoisin tuollaisen keinutuolin.

Oikeastaan jotain vielä tätä tuoliajatustakin kauniimpaa oli ystäväni hääpuvussa.

Ainoa asia, joka messuilla todella tuotti pettymyksen oli se, ettei siellä ollutkaan tarjolla kakkunäytteitä! Mitkä ne sellaiset häämessut ovat?! Suklaata onneksi oli tarjolla.

sovittamassa:


kaasokaverit ja tuleva aviomies:


blingbling. sormusosastolla. J tarkistaa timanttien aitouden.


rakkauden merkki sormessa.


auto ja me.

Aamu oli kyllä kaunis, mutta ikävöin sinua niin kovin paljon..

"Ikävä alkaa aina siitä mihin varpaani nyt yltävät ja jatkuu sinne asti missä hän on."

(Lainasin tämän running to stand still -blogista, koska se on niin totta ettei mikään voisi olla totempaa!) Totempaa?

Ja mikä on sen pupukirjan nimi, jossa sanotaan, että rakastan sinua aina sinne asti minne varpaasi nyt yltävät? Aion selvittää tämän arvoituksen ja sitte voin myös käyttää tätä tarinaa kauniina iltasatuna, jonka jälkeen näen vain kauniita unia. Painajaiset ovat poissa.

Liian suuria tunteita kerrostalossa koettaviksi?

Tässä vaimoni taidonnäyte maalaamisesta. pahuksen taiteilija.

Haluan kokeilla, miltä tuntuu kirjoittaa suomea vaihteeksi. Kuten hyvin tiedätte eilen oli ystävänpäivä. Pidän siitä, ettemme täällä Suomessa juhli rakastavaisia, vaan nimenomaan ystävyyttä. Kyllähän sitäpaitsi rakkauteenkin kuuluu osana ystävyys.

Tarjolla oli jälleen ruokaa ja soittoa, laulua ja jutustelua. Kuitenkin ehkä se lämmin tnnelma oli parasta eilisessä. Jossain vaiheessa iltapäivää kuului ovelta pirinää ja rakas naapurimme kävi kiroamassa oven paukuttelua ja juhliamme. Pian tämän jälkeen alakerran naapurimme alkoi paukutella kattoa. Täällä talossa ei sallita elämän ääniä. Emme ilmeisesti saisi sulkea ovia, nauraa emmekä itkeä tai jutella. Viimeksi kun he valittivat ehdotin että voisimme alkaa käydä vessassa ovi auki, koska silloin vessanovi ei ainakaan kolisisi. Tämä ehdotus ei saanut kannatusta. Mikään ei ilmeisesti ole hyvä.

Jotenkin tämä kaikki sai minut vähän apealle tuulelle. Illalla sainkin sitten ymmärtää, mitä oikeastaan on tosirakkaus. Se on sitä, kun toinen pahastuu naapurien asenteista ja teoista niin silloin toinen sanoo, ettei tarvitse olla huolissaan ja lupaa saapuessaan laittaa koiranpaskaa näiden ihmisten ovien eteen. Kun kysyin miten hän sitä ajatteli hommata, hän toteaa "tuottavansa" sitä. Aika jännää.

E:n ja minun asunnossani asiat menevät muuten usein niin, että minä ideoin ja E tekee, koska E on tuollainen parempi leipuri ja maalari. Ja vaimo. Tämä "parempi vaimo" -kisa on käynnissä jatkuvasti. Eilen tiimarissa ollessamme huomasin sellaisen kyltin, joita käytetään ohjaamaan hääväkeä oikeaan juhlapaikkaan. Ostimme kyltin, maksoimme siitä 10e ja E maalasi siihen nimikirjaimemme ja kauniin rakkausrunon Eeva Kilveltä. Eeva Kilven runot ovat muutenkin ihania! Kämpässämme nykyään sekä luetaan että kirjoitetaan runoja. Olen parhaillani luomassa runoseinää huoneeseeni. Se tulee olemaan täynnä omia kirjoituksiani. Tämä idea lähti jo Budapestista, kun olohuoneessamme luki paperilla "Our poetry wall".

Hei muuten! Viikonlopusta tulee oikea tyttöjen viikonloppu, kun Evu saapuu tänne Tampereelta ja menemme häämessuille. Enpä ole ennen ollut sellaisille messuilla. Enpä ole myöskään ennen ollut parhaan ystäväni häissä tai kaasona ylipäätään. Sekin on aika jännää. Näistä tulee kauniit häät, joissa pääroolia näyttelee juttu nimeltään rakkaus.

Turning our home to a little tea house is the second best way to start the morning i think

On one nice Saturday morning our friends came to our little home to eat, play and talk about things. I put some Eva Cassidy`s music on and the atmosphere was peaceful and happy. This was the moment when i decided to invite friends to our home more often. Being with my friends and being with Andiboi, those two things make me remember who i really am. I love it when i can be myself and have the feeling it is enough and even more.

And by saying this i mean for example, these three weeks when i have been working and spending time with people who don`t really know me. This kind of time spent with people who are not truly my special people always makes me be more insecure about myself and not so bubbly. I have felt kind of untrue if you know what i mean. Now it`s over and i don`t have to work for some time.

Before people arrived i had this idea to ask them to write down things that make them happy. There were everything from cats to kissing the person who you love.











And more is coming. On tuesday is valentine`s day and we will have this friendship party in a daytime at our place. Friends, welcome!