Bratislavaan!

On ollut tässä vähän kiireitä (kuten Koirakuiskaajan katsominen), niin en ole tällä viikolla käynyt kirjoittelemassa. Lähdemme E:n kanssa viikonlopuksi Bratislavaan humputtelemaan ja maisemia katsomaan, joten en myöskään silloin ehdi kirjoittaa. Maanantaina jos saisi vihdoin jotain kuvamateriaalia laitettua niin olisin itseeni todella tyytyväinen :)

Ihanaa viikonloppua kaikille! <3

Outoja tapoja ja koirahaaveita

Suomessa en omistanut telkkaria, mutta täällä meillä on telkkari plus mooonta kanavaa. Harmi vain, että suurin osa niistä on unkariksi dubattuja. Nämä täällä nimittäin harrastavat dubbausta. Noh, onneksi olemme kuitenkin E:n kanssa keksineet pari hyvää ohjelmaa, jotka saa katsottua englanniksi. Uusilempiohjelmamme on koirakuiskaaja. Sen lisäksi, että aina avatessamme telkkaria toivomme koirakuiskaajan ilmestyvän ruutuun, olen minä alkanut haaveilla omasta karvatassusta. Tämä haave kuitenkin kaatui siihen kun E muistutti koirankakkapussien kanssa kulkemisesta. En halua kulkea paskaa käsissäni, joten aloin miettiä sittenkin kissoja. Olen myöskin aina kuulunut niihin ihmisiin, jotka eivät erikoisemmin tunne tarvetta leperrellä tai kosketella jokaista vastaantulevaa koiraa. E näkee unia koirista.

Sen sijaan, että esim. puhuisimme miehistä, puhumme eläimistä. Sen sijaan, että deittailisimme miehiä tai haaveilisimme heistä, vedämme jäädytettyä jugurttia (mahtava keksintö!)ja Tùro Rùdeja (makeaa raejuustoa ja päällä suklaata). Onkin hyvin todennäköistä, että palatessamme Suomeen olemme kasvaneet ihmisinä. Enkä nyt tarkoita suinkaan henkistä kasvua.

Ai niin. Olen muuten kipeänä kotona. On siis täydellinen aika kirjoittaa blogia. Tällä hetkellä olo on sellainen, että pysyn hädin tuskin tässä tuolillani, eli ei siis mitenkään kehuttava. Outoa kyllä, edes ruoka ei nyt maistu! Haistoin illalla suihkussa ollessani ihanaa kookossaippuaa, mutten haistanut mitään. Joten, tällä hetkellä mikään ei haise eikä maistu miltään. Vähän kuin eläisi omassa pienessä kuplassa. Tavallaan rentouttavaa.

Menen nyt röhnöttämään sohvalle ja parantamaan itseäni. Hakisin lähikaupasta herkkuja, mutta mitä järkeä kun en edes huomaa syöväni niitä :D

Sananen miehistä

Olen ehkä tiputtanut viimeisetkin ruuvini. Eiväthän ne aiemminkaan kovin tiukalla olleet! Tässä tulee yhteenveto kaikista täällä tapaamistani miehistä: BLAAH. Vai onko vika sittenkin katsojassa?

Eilen baarissa juttelin vessajonossa vaalean tyypin kanssa. Kuuntelin tämän aksenttia ja mietin, että ha, täytynee olla britti. Tyyppi näytti kuitenkin siltä kuin olisi voinut olla suomalainen. Tuli sitten aika kertoi mistä päin olemme. Tyyppi sanoi: "Im from Finland" ja minä purskahdin nauramaan. E hekotti vieressä.

Olemme myös alkaneet flirttailla yhdessä. Eilen lähetimme baarimikolle lapun, jonka raapustimme yhdessä. Todella toivon, ettei heppu kuvitellut meidän pyytävän itseään kolmanneksi johonkin epäilyttävään toimintaan! Tarkoitus oli vain hankkia kavereita :D

Hankkiuduimme eroon eräästä miehestä keksimällä todella pitävän hätäpeitetarinan. Meidän piti esittää pariskuntaa, ja minun piti alkaa nipottaa yhteisen ajan vähyydestä ja siitä, miten halusin viettää aikaa kahdestaan. Onneksi kerran baarista jo lähdettyämme ja takaisin palattuamme emme enää törmänneet kyseiseen mieheen. (paitsi selkäpuoleen, mutta siinä vaiheessa juoksimme piiloon). Tämä mies oli ihan mukava insinööri, joka kiltisti jopa väkisin tarjosi meille shotit (ja pilasi kahden kaljan salamakännitaktiikan), mutta emme silti halunneet viettää koko iltaa hänen kanssaan.

Maanantaina alkaa koulu ja tänään on tarkoitus mennä ulos syömään pitkän kaavan mukaan. Katsotaan katsotaan.

Classy ladies go to gym

Lőysimme kuntosalin, kalliin sellaisen. Liityimme jáseniksi, ja nyt on melkoinen treenifiilis páállá. Kaksi supernaista! Eilen illalla katselimme auringonlaskua Buda-vuoren taakse kuntosalimme ikkunasta juoksumatolla juosten. Táná aamuna náimme Tonavan kimmeltáváná edessámme. Miká parasta: meitá odottaa vielá korkkaamattomat zumba- ja spinningtunnit. Váhemmástákin olisin innoissani. Erasmus-vaihdossahan kuuluisi tunnetusti saada hieman lisáá lihaa luiden ympárille..Voisiko se siis olla esim. lihasta? :D

Ostimme eilen vesipiipun ja siihen tarkoitettuja hőyrykiviá, mustikanmakuisia tietenkin. Illalla oli tarkoitus saada koko homma toimimaan, mutta eihán se toiminut :D Menimme siis nukkumaan. Onneksi meillá oli edes suitsukkeita poltettaviksi! Nyt istumme nettikahvilassa ja googletamme "how to use waterpipe" -ohjeita :D Loistavaa. Meidán asunto on kotoisa ja kaunis, tykkáán.

Illalla ajattelimme láhteá ulos katselemaan poikia. Ostin eilen nimittáin ihanat korkkarit, joilla en todellakaan tule pysymáán pystyssá. Luulen, ettá E saa kantaa minut kotiin..

Up and down

Eilen oli muuttopaiva. Ennen kuin sain vuokraisannan ja mekaanikot ulos asunnosta, taytyi soittaa isalle itkupuhelu. En olekaan tenhyt tuollaisia moneen viikkoon, etta kai se oli jo korkea aika vahan itkea tirauttaa! Juoksin 45 minuuttia ympari kaupunkia, koska pankkiautomaatit eivat suostuneet antamaan samalla nostolla tarpeeksi rahaa. Tarpeeksi rahaa vuokraan siis, jonka kuvittelin voivani maksaa tilille, en kateisella. Luuloni osoittautui kuitenkin jokseenkin vaaraksi. Lopulta sain ensimmaisen vuokran maksettua ja ylimaaraiset vuokraisannat, mekaanikot sun muut ulos asunnosta.

Sitten alkoikin jo hymyilyttaa. Mietin siina sangylla mammiessani, etta tassa kaikessa on jotain etaisesti tuttua. Olin 4-vuotiaana isovanhempieni ja aidin siskon ja taman miehen kanssa Teneriffalla. Siella leikin toisen suunnilleen saman ikaisen tyton kanssa. Hassua oli, ettei meilla ollut yhteista kielta. Kommunikoimme nauramalla. Minun pitaisi kai ottaa mallia tasta nuoresta Babysta ja alkaa nauraa ja hymyilla ihmisille viela entistakin enemman, selvitakseni paremmin paivittaisista asiointitilanteista vaaralla kielella. Hymy on kansainvalinen kieli. Aion menna yliopiston unkarinkurssille, mutta sita ennen hymy kertokoon etten ole pahat mielessa liikkella vaikken tata kielta hallitsekaan :D Tekee silti mieli koko ajan pyydella anteeksi unkarinkielettomyyttani.

Ihmiset etuilevat kauppajonoissa (no ehka pienoinen ylesitys lipsahti juuri suustani), eivatka sitten katso edes taakseen etta voisin luoda heihin jotain ihan muuta kuin hymyn! Keskisormi on myos kansainvalista kielta :D No ei! Olen tyytynyt vain tuijottamaan todella pahalla silmalla noita herrasmiehia ja naisia.

Viela viimeinen asia: rakastan uutta kotiamme! Ostin sinne tanaan pienen pyyhkeen ja kynttiloita. Pyyhe loytyi kaupasta, jossa kaikki maksaa euron! Olen sisustanut laatutavaralla :D Laatua laadukkaille naisille. Classy lady - my second name. Huomenna saapuu kotimme toinen asukas :) Ihanaa!