Eilen kavelin sisaan hostellini vieressa sijaitsevaan asuntojenvalitystoimistoon. Kaikki ilmoitukset, joita katselin lasin lapi, olivat unkariksi. Menin silti tuohon toimistoon ja kommunikoin hitaasti englanniksi, niin etta lopulta tulin ilmeisesti ymmarretyksi, koska nainen soitti puhelun ja hetken paasta minulla oli sovittu naytto asunnosta taksi aamuksi. Juuri kun aloin vaipua epatoivoon ja yllattavan isoon koti-ikavaan. En edes tiennyt osaavani ikavoida Suomea.
Tulin juuri uudelta asunnoltamme, joka sijaitsee 5. alueella kauniin shoppailukadun rauhallisessa paassa. Kun astun ulos ovesta naen sillan ja romanttisen Tonavan. Vieressa on iso markettihalli, jossa myidaan hedelmia, vihanneksia, lihaa ja leipaa. Olen onnellinen. En ole enaa koditon. Peruin muut sovitut asunnonnayttotapaamiset. Tama saa kelvata. Tama on hieno. Vuokraisantakin vaikuttaa mukavalta tyypilta, tosin minulla on tapana luottaa jokaiseen ihmiseen ihan liian helposti. Luultavasti vuokra, jonka tulemme muruseni E:n kanssa maksamaan on ylihintainen, mutta silti hypin sanamukaisesti riemusta kun paatin ottaa asunnon. Taisi siina vuokraisanta Viktorilla olla vahan ihmettelemista.
Olen muodostanut uuden perinteen: Kayn yksin syomassa ja juomassa viinia. Lasillinen hyvaa punaviinia maksaa 1e- 1,5e. Eilen tullessani takaisin hostellille, loysin kolme jenkkia juomassa vodkaa huoneessamme. He yrittivat saada minutkin mukaan, mutta olin vanha pieru, ja paatin jaada nukkumaan ja keraamaan voimia. Ehka tanaan lahden ulos, ehka? Ostin juuri pari uutta mekkoakin kirpparilta. Olisi hauska paasta tanssimaan ja tapaamaan paikallisia (=miehia!) hahahha.
Eilen etsin hyvia juoksureitteja ja paadyin lopulta juoksemaan Margitinsaaren ympari. Yhteensa juoksin jotain vahan alle 1o kilometria kun lasketaan myos matka hostellilta tuohon saareen. Saaressa kulkeva juoksureitti on Budapestin pisin yhtenainen juoksuun tarkoitettu reitti. Eilen huomasin myos, etta 4. syyskuuta on Budapestissa puolimaraton. Vahan alkoi kutkuttaa ajatus siita..
Loving Budapest! See you mum and dad!
Baby
tiistai 30. elokuuta 2011
sunnuntai 28. elokuuta 2011
A lonely girl on the planet
Huomenta maailma! Taalla sita ollaan Budapestissa nettikahvilassa rottaamassa. Matkustuskaverini Hapsu karkasi takaisin Suomeen ja muutkin uudet tuttavamme jatkoivat matkaa kukin omiin suuntiinsa.
Kaksi viikkoa matkustusta ja jatkuvaa sosiaalistumista ja sitten taysi hiljaisuus. Olen yksin kahdeksan hengen dormissa hostellissa nimelta "A lonely girl on the Planet". Valitsin paikan nimen perusteella. Kenella on pokkaa antaa hostellille tuollainen nimi?! Onko tarkoitus houkutella paikalle yksinaisia tyttoja? Tama kavi mielessani kun eilen illalla hostellin ainoa tyontekija koputti huoneeni ovelle ja kysyi haluaisinko lahtea naapurin uuden klubin avajaisiin. Vaikutin kuulemma niin tylsistyneelta. En lahtenyt, mutta paassani aloin muodostaa kauhukuvia, joissa olin hostellin ainoa asukas ja jumissa taman kyseisen miehen kanssa tassa vanhassa rakennuksessa. Ja siis huomioitavaa on se, etta mies on mukava ja hostelli loistava. Voisin siis kai vain rauhoittua. Varsinkin kun hostellissa selvasti on muitakin ihmisia kuin mina.
Aamulla kavin juoksemassa joen rantaa niin kuin aito kaupunkilainen ikaan. Minulta myos kysyttiin neuvoa kartan kanssa. Phah! Turistit! hahaaa! Kiipesin Budan puolelle ja aina ylos linnalle asti. Kaunista.
Olen tehnyt hassun huomion: Budapestissa on mahdottoman paljon haamekkoja myivia liikkeita. Mietin, etta pitaisiko menna naimisiin?!? Mutta ehka jatan sen homman ensi kesana haitaan juhliville ystavilleni ja tyydyn miettimaan, milta he nayttaisivat nuo mekot paallaan. Joten siis J tama seuraava on sulle: Raahaappas sopo pieni peppus tanne ni kaydaan sovittamassa mekkoja.
Lovin you my friends,
Baby
Kaksi viikkoa matkustusta ja jatkuvaa sosiaalistumista ja sitten taysi hiljaisuus. Olen yksin kahdeksan hengen dormissa hostellissa nimelta "A lonely girl on the Planet". Valitsin paikan nimen perusteella. Kenella on pokkaa antaa hostellille tuollainen nimi?! Onko tarkoitus houkutella paikalle yksinaisia tyttoja? Tama kavi mielessani kun eilen illalla hostellin ainoa tyontekija koputti huoneeni ovelle ja kysyi haluaisinko lahtea naapurin uuden klubin avajaisiin. Vaikutin kuulemma niin tylsistyneelta. En lahtenyt, mutta paassani aloin muodostaa kauhukuvia, joissa olin hostellin ainoa asukas ja jumissa taman kyseisen miehen kanssa tassa vanhassa rakennuksessa. Ja siis huomioitavaa on se, etta mies on mukava ja hostelli loistava. Voisin siis kai vain rauhoittua. Varsinkin kun hostellissa selvasti on muitakin ihmisia kuin mina.
Aamulla kavin juoksemassa joen rantaa niin kuin aito kaupunkilainen ikaan. Minulta myos kysyttiin neuvoa kartan kanssa. Phah! Turistit! hahaaa! Kiipesin Budan puolelle ja aina ylos linnalle asti. Kaunista.
Olen tehnyt hassun huomion: Budapestissa on mahdottoman paljon haamekkoja myivia liikkeita. Mietin, etta pitaisiko menna naimisiin?!? Mutta ehka jatan sen homman ensi kesana haitaan juhliville ystavilleni ja tyydyn miettimaan, milta he nayttaisivat nuo mekot paallaan. Joten siis J tama seuraava on sulle: Raahaappas sopo pieni peppus tanne ni kaydaan sovittamassa mekkoja.
Lovin you my friends,
Baby
torstai 18. elokuuta 2011
It`s Berlin, Baby!
It`s Berlin, Baby!
On tapahtunut niin paljon, etten tiedä mistä aloittaisin tai mitä kertoisin. Lähdimme tänään aamuyöstä matkustukaverini ja lapsuudenystäväni Hapsun kanssa Krakovasta Berliiniin. Krakovassa mm. kiipesimme vanhoille palotikkaille ihailemaan öistä kaupunkia korkealta kattojen yläpuolelta. Ylhäällä oli pieni pimeä huone, jossa sisällä oli vain puinen tuoli keskellä lattiaa. Kurkistimme sisään ja Hapsun vaihdossa tapaama puolalainen ystävä kertoi meille, että tämä oli huone johon tuotiin ihmisiä ja sidottiin kiinni tuoliin ja tapettiin. Olimme paniikissa! Haha. Kaikkea ei ehkä kannataisi ottaa tosissaan. Joka tapauksessa kokemus oli mahtava. Krakova on muutenkin kaupunki, jota tästä lähtien suosittelen jokaiselle! Olemme jo tutustuneet moniin uusiin mukaviin tyyppeihin ja tahti vain kiihtyy.
Budapestissä vietin lentokenttäyön lisäksi yhden ylimääräisen yön, koska yöjuna olikin yllättäen täyteen buukattu. Kunnolla nukuttu yö tuli todella tarpeeseen tässä vaiheessa. Budapestin lentokenttä on enemmän juna-asema kuin lentokenttä, ja juna-asema taas lentokenttä enemmän kuin juna-asema. Olipa selvästi sanottu.
Nyt rakkaani, lähdemme Hapsun kanssa ottamaan haltuun Berliinin! Palataan asiaan! Haleja.
On tapahtunut niin paljon, etten tiedä mistä aloittaisin tai mitä kertoisin. Lähdimme tänään aamuyöstä matkustukaverini ja lapsuudenystäväni Hapsun kanssa Krakovasta Berliiniin. Krakovassa mm. kiipesimme vanhoille palotikkaille ihailemaan öistä kaupunkia korkealta kattojen yläpuolelta. Ylhäällä oli pieni pimeä huone, jossa sisällä oli vain puinen tuoli keskellä lattiaa. Kurkistimme sisään ja Hapsun vaihdossa tapaama puolalainen ystävä kertoi meille, että tämä oli huone johon tuotiin ihmisiä ja sidottiin kiinni tuoliin ja tapettiin. Olimme paniikissa! Haha. Kaikkea ei ehkä kannataisi ottaa tosissaan. Joka tapauksessa kokemus oli mahtava. Krakova on muutenkin kaupunki, jota tästä lähtien suosittelen jokaiselle! Olemme jo tutustuneet moniin uusiin mukaviin tyyppeihin ja tahti vain kiihtyy.
Budapestissä vietin lentokenttäyön lisäksi yhden ylimääräisen yön, koska yöjuna olikin yllättäen täyteen buukattu. Kunnolla nukuttu yö tuli todella tarpeeseen tässä vaiheessa. Budapestin lentokenttä on enemmän juna-asema kuin lentokenttä, ja juna-asema taas lentokenttä enemmän kuin juna-asema. Olipa selvästi sanottu.
Nyt rakkaani, lähdemme Hapsun kanssa ottamaan haltuun Berliinin! Palataan asiaan! Haleja.
tiistai 9. elokuuta 2011
Man, I feel like a woman!
Tällainen kirjoitustahti ei varmasti jatku sitten kun pääsen pois Suomesta, mutta nyt vielä tämä tekeminen voittaa tämänhetkisen elämisen 1-0. Jotain kertoo siitä elämiseni laadusta varmaan se, että toinen kandini kulkee tällä hetkellä nimellä "Leijonaemona kissojen maailmassa", enkä edes ole eläinihminen. Syytän kuitenkin unettomuuttani ja sitä, että viime yön unetkin jäivät sellaiseen viiteen tuntiin. Käyn aika lailla ylikierroksilla enkä osaa yöksikään pysäyttää aivojani.
Eilen oli joka tapauksessa jälleen paska päivä. Istuin yksin kahvilassa, join kahvia ja kirjoitin paperille siitä mikä kaikki minua ketuttaa. Yksin kahvilassa istuminen on parhaita asioita, mitä tiedän, mutta eilen sekään ei tuntunut oikein miltään.
Sitten katsoin ylöspäin ja huomasin tarjoilijan pysähtyneen kohdalleni. Hän sanoi, että voisin hakea lisää kahvia, koska tuo herrasmies tuolla oli juuri maksanut kahvini. Tarjoilija osoitti miestä parin pöydän päässä. En oikein meinannut tajuta kuulemaani. Lopulta nousin pöydästä ja kävin täyttämässä kuppini. Hetken mietittyäni kippasin kupin sisällön pahvimukiin. Perus suomalalaisena (ehottomasti en perussuomalaisena!) en voinut harkitakkaan liittyväni miehen seuraan noin vain. Sen sijaan kävelin miehen pöydän luo, kiitin, hymyilin nätisti ja kerroin, miten tämä oli pelastanut paskan päiväni. Sain kutsun liittyä seuraan, mutta en liittynyt, koska minun piti tavata kymmenen minuutin päästä ystäväni. (luojan kiitos vältyin sosiaaliselta kontaktilta!)
Kuitenkin, näin kävi. Hassua. Ihan kuin elokuvaa, jossa olen vain joku ihme hahmo.
Eilen oli joka tapauksessa jälleen paska päivä. Istuin yksin kahvilassa, join kahvia ja kirjoitin paperille siitä mikä kaikki minua ketuttaa. Yksin kahvilassa istuminen on parhaita asioita, mitä tiedän, mutta eilen sekään ei tuntunut oikein miltään.
Sitten katsoin ylöspäin ja huomasin tarjoilijan pysähtyneen kohdalleni. Hän sanoi, että voisin hakea lisää kahvia, koska tuo herrasmies tuolla oli juuri maksanut kahvini. Tarjoilija osoitti miestä parin pöydän päässä. En oikein meinannut tajuta kuulemaani. Lopulta nousin pöydästä ja kävin täyttämässä kuppini. Hetken mietittyäni kippasin kupin sisällön pahvimukiin. Perus suomalalaisena (ehottomasti en perussuomalaisena!) en voinut harkitakkaan liittyväni miehen seuraan noin vain. Sen sijaan kävelin miehen pöydän luo, kiitin, hymyilin nätisti ja kerroin, miten tämä oli pelastanut paskan päiväni. Sain kutsun liittyä seuraan, mutta en liittynyt, koska minun piti tavata kymmenen minuutin päästä ystäväni. (luojan kiitos vältyin sosiaaliselta kontaktilta!)
Kuitenkin, näin kävi. Hassua. Ihan kuin elokuvaa, jossa olen vain joku ihme hahmo.
maanantai 8. elokuuta 2011
Tänne sitä rakkautta! ai ei? no ei sitten!
Hei mitäs tämä oikein on olevinaan?!
Eikös se niin mene, että kun ihminen on lähdössä pois maasta, hän tapaa unelmiensa prinssin tai prinsessan, rakastuu ja potee sitten armotonta ikävää siihen asti kunnes palaa takaisin maahan, josta lähti? Mitäs tämä sitten on, että en ole yhtään rakastunut (muuta kuin itseeni)?! Meni v******si tämäkin tilaisuus löytää elämäni uros. Just joo.
Tässä olisi vielä neljä päivää aikaa antaa sydämensä jollekkin urpolle, sitoutua ja alkaa parisuhteeseen. Sitten hyväuskoisena hölmönä luulisin, että tämä mies on uskollinen ja ajattelee vain minua poissa ollessani. Palatessani takaisin vietämme satuhäät, joissa viimeistään muutan sammakon satujen prinssiksi ja saan puoli valtakuntaa. Olen aika hyvä pussaamaan, mutta että muuttaisin jonkun urpon sammakon oikeaksi prinssiksi?! mitä!? Kaikkihan naikkoset näin uskovat..vai mitä tytöt? ;) Sehän juuri on meidän ongelmamme tässä todellisuudessa.
Tänään jäljellä neljä päivää ja puuskutan ja puhkun, että saisin sivuaineen kandini valmiiksi. Huomaatteko, näin ahkerasti teen töitä, että minulla on aikaa kirjoitella blogiini..Wish me luck, koska torstaina on vuorossa Show time, eli esittelen suuren spektaakkelini kanditapaamisessa. Jea Beibi.
Eikös se niin mene, että kun ihminen on lähdössä pois maasta, hän tapaa unelmiensa prinssin tai prinsessan, rakastuu ja potee sitten armotonta ikävää siihen asti kunnes palaa takaisin maahan, josta lähti? Mitäs tämä sitten on, että en ole yhtään rakastunut (muuta kuin itseeni)?! Meni v******si tämäkin tilaisuus löytää elämäni uros. Just joo.
Tässä olisi vielä neljä päivää aikaa antaa sydämensä jollekkin urpolle, sitoutua ja alkaa parisuhteeseen. Sitten hyväuskoisena hölmönä luulisin, että tämä mies on uskollinen ja ajattelee vain minua poissa ollessani. Palatessani takaisin vietämme satuhäät, joissa viimeistään muutan sammakon satujen prinssiksi ja saan puoli valtakuntaa. Olen aika hyvä pussaamaan, mutta että muuttaisin jonkun urpon sammakon oikeaksi prinssiksi?! mitä!? Kaikkihan naikkoset näin uskovat..vai mitä tytöt? ;) Sehän juuri on meidän ongelmamme tässä todellisuudessa.
Tänään jäljellä neljä päivää ja puuskutan ja puhkun, että saisin sivuaineen kandini valmiiksi. Huomaatteko, näin ahkerasti teen töitä, että minulla on aikaa kirjoitella blogiini..Wish me luck, koska torstaina on vuorossa Show time, eli esittelen suuren spektaakkelini kanditapaamisessa. Jea Beibi.
sunnuntai 7. elokuuta 2011
Viiden tähden reissunainen
Tänään jäljellä 5 päivää. Ahdistaa, stressaa, hämmentää ja jopa pelottaa. Fiiliksiäni ei ainakaan helpota, se fakta, että näiden viiden päivän jälkeen olen myös koditon. Minulla on vain 5o litran rinkka, johon yritän hyvin epätoivoisesti saada tungettua koko elämäni. Luojan kiitos olen aina liikkeellä pienellä määrällä tavaraa. En ehdottomasti ole yksi niistä naisista, joilla tätyy olla sata vaihtovaatekertaa mukana minne ikinä he menevätkään.
Yleensä niin sosiaalisena ihmisenä olen hyvin hämmentynyt huomattuani haluavani vain eristäytyä ja olla omissa oloissani nyt ennen matkaa. En jaksa, en kerkeä,enkä pysty nyt olemaan kovin sosiaalinen kun tuntuu, että olen jo lähtenyt. Tuntuu, että minulla on enää yksi koipi Suomessa :) Tätä tunnetta on todella vaikea yrittää selittää kenellekkään, kun en oikein itsekään sitä ymmärrä. Samalla olen älyttömän kiitollinen huomatessani miten paljon ihania ystäviä jää kaipaamaan minua. On sitten syytä tulla takaisinkin. Olette niin hurjan rakkaita.
Antakaas kun kerron miten tulen viettämään reissuni kaksi ensimmäistä yötä. Lentoni saapuu ensi lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Budapestiin. Olen siis päättänyt viettää jälleen yhden huonostinukutun yön lentokentällä. Seuraava yö kuluukin sitten yöjunassa matkalla Budapestista Krakovaan. Olen ennenkin matkustanut Itäisen Euroopan yöjunilla ja tajunnut, että nukkumista on ihan turha edes yrittää. Tai saattaa se onnistua joltain, joka on lahjakas nukkuja.
Ei se mitään. Nuorenahan jaksaa, vai miten se vanha fiksu sanonta menikään? Siinä tapauksessa en tunne itseäni enää kovin nuoreksi!
Yleensä niin sosiaalisena ihmisenä olen hyvin hämmentynyt huomattuani haluavani vain eristäytyä ja olla omissa oloissani nyt ennen matkaa. En jaksa, en kerkeä,enkä pysty nyt olemaan kovin sosiaalinen kun tuntuu, että olen jo lähtenyt. Tuntuu, että minulla on enää yksi koipi Suomessa :) Tätä tunnetta on todella vaikea yrittää selittää kenellekkään, kun en oikein itsekään sitä ymmärrä. Samalla olen älyttömän kiitollinen huomatessani miten paljon ihania ystäviä jää kaipaamaan minua. On sitten syytä tulla takaisinkin. Olette niin hurjan rakkaita.
Antakaas kun kerron miten tulen viettämään reissuni kaksi ensimmäistä yötä. Lentoni saapuu ensi lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Budapestiin. Olen siis päättänyt viettää jälleen yhden huonostinukutun yön lentokentällä. Seuraava yö kuluukin sitten yöjunassa matkalla Budapestista Krakovaan. Olen ennenkin matkustanut Itäisen Euroopan yöjunilla ja tajunnut, että nukkumista on ihan turha edes yrittää. Tai saattaa se onnistua joltain, joka on lahjakas nukkuja.
Ei se mitään. Nuorenahan jaksaa, vai miten se vanha fiksu sanonta menikään? Siinä tapauksessa en tunne itseäni enää kovin nuoreksi!
perjantai 5. elokuuta 2011
Taksiteoria parisuhteista
Eilisen pitkän illan päätteeksi katselin jakson Sinkkuelämän kolmostuotantokautta. Miranda esitti hyvän pointin, jossa muuten piilee totuuden siemen, mielestäni. Eli, homma menee niin, että miehillä on vain tietty aika elämästä kun he pitävät valoaan päällä. Olemme kaikki kuin takseja, joilla palaa valo silloin kun olemme valmiita tutustumaan uuteen ihmiseen "vakavassa" romanttisessa mielessä ja aloittamaan jotain uutta ja merkittävää parisuhderintamalla. "Hei olen vapaa! hei olen vapaa! Joku ihana, tule kyytiin!"
Kun satut hyvän miehen kohdalle hänen valonsa palaessa, on todennäköistä, että teistä tulee pari, menette naimisiin ja ehkä hankitte myös parit mukulat. Mirandan pointtina oli myös, että naisilla tämä valo palaa heti pikkutytöstä asti. Tästä voidaan kai nähdä merkkinä kotileikit.
Tiedän ettei tämä käytännössä aina mene näin, varsinkaan lastenhankinnan kohdalla (eivät kaikki naiset ole koko elämäänsä henkisesti valmiita äideiksi ja vain odota pääsevänsä lastentekohommiin), mutta kyllä tämä teoria silti antaa ajattelemisen aihetta. Onko aina kyse vain sopivan ajankohdan sattumisesta kohdalle?
Ja onko minulla ollut miesten suhteen aina väärä aika, tai vähintään väärä paikka? Tuleeko oikeaa aikaa koskaan? Vai onko sittenkin niin, että kun tapaa "sen oikean" menee valo automaattisesti päälle? Ehkä meitä on monenlaisia moniin juniin ja moniin takseihin. Toiset pitävät etsintävalon aina päällä, vaikka olisivat jo parisuhteessa. Varattuihin takseihin ei kannata alkaa tunkea! Sellaiset taksit eivät yleensä oikeasti pysähdy kohdallasi vaan raahaudut auton perässä kuin kaksi hääautosta roikkuvaa peltipurkkia.
Kun satut hyvän miehen kohdalle hänen valonsa palaessa, on todennäköistä, että teistä tulee pari, menette naimisiin ja ehkä hankitte myös parit mukulat. Mirandan pointtina oli myös, että naisilla tämä valo palaa heti pikkutytöstä asti. Tästä voidaan kai nähdä merkkinä kotileikit.
Tiedän ettei tämä käytännössä aina mene näin, varsinkaan lastenhankinnan kohdalla (eivät kaikki naiset ole koko elämäänsä henkisesti valmiita äideiksi ja vain odota pääsevänsä lastentekohommiin), mutta kyllä tämä teoria silti antaa ajattelemisen aihetta. Onko aina kyse vain sopivan ajankohdan sattumisesta kohdalle?
Ja onko minulla ollut miesten suhteen aina väärä aika, tai vähintään väärä paikka? Tuleeko oikeaa aikaa koskaan? Vai onko sittenkin niin, että kun tapaa "sen oikean" menee valo automaattisesti päälle? Ehkä meitä on monenlaisia moniin juniin ja moniin takseihin. Toiset pitävät etsintävalon aina päällä, vaikka olisivat jo parisuhteessa. Varattuihin takseihin ei kannata alkaa tunkea! Sellaiset taksit eivät yleensä oikeasti pysähdy kohdallasi vaan raahaudut auton perässä kuin kaksi hääautosta roikkuvaa peltipurkkia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)