Happy go lucky!

Honestly. I feel happy i wrote my blog when living in Budapest! For today i took a look at all what i had written and finally realised: memories will be ok. They are ok already and in my little mind they are starting to become even beautiful.

I wanted to come back here; to these crime scenes to tell this. Im telling this to myself. And to someone who accidentally some day finds his or her way here.

Oh springtime, welcome!

Love love love

Oh my.

Well, i can hardly call my blog a blog anymore.

This long break has been going on for 8 months now. 

They say it will become easier when the time goes by. They say 6 months and then you don`t have to mourn anymore. They say after that you will be able to find a new love. But i still miss you like crazy. And i seriously think you have made a big mistake by letting me go 8 months ago.

Merry Christmas everyone. May all your dreams come true.

<3


p.s I got the second best grade from German courses 3 and 4! In your face. ha.

Dark time sadness, welcome!

Christmas sadness is here to stay again. I always have it. Every fucking year. Last year it used to be just a bit different..I seriously think i was one of the most happiest girls in the world last year this time. Well. This is all gone now. It has been gone for about half a year.

It is dark outside. It is rainy and grey. There is no snow. Where the hell are you, snowflakes?!

I have the Christmas song plan which makes sure i won`t get tired of listening to them. Now i only listen to songs in english and then on December ill change my cd:s and it will be all about finnish songs. They will bring me the feeling of Christmas.

I should soon move to Tampere. I should make plans for my future. What happens after April? Where will i go? 

Can i take my guitar and travel around Europe for some time? No? How will i get money to survive? How, why, when, where etc. Maybe ill go to London or maybe ill go to Germany after all. Or maybe ill leave Europe behind and go find something completely new. Or maybe i will go to take a shower and then walk to Uni library to write my Masters thesis. This is the biggest maybe!

Baby

Itsenäinen ja vahva ja nainenkin vielä!

No hei shit happens. Nyt kävi paskasti jea. Siitä tosin alkaa olla jo puolitoista kuukautta. Oon jälleen erittäin itsenäinen ja vahva nainen ilman miestä ja ilman suunnitelmaa. Ei oo ees sitä kuuluisaa suunnitelmaa B. Suunnitelma B on muutenkin ihan yliarvostettu. Täysillä päin myrskyä vain sanon mä.

Mutta sen sijaan on punaviiniä, kitara ja minä itse. Ja lähestyvä juhannus. Ja suunnitelmani on mennä äidin ja isän luo pikkukaupunkiin ja mahdollisesti linnoittautua tyhjään mummolaan kera kitaran ja tietokoneen, josta saa päälle spotifyn. Mitä muuta sitä voisi ihmistyttönen toivoa juhannukselta? Mulla olis tuhat ja yks mahdollisuutta missä voisin juhannukseni viettää, mutta, nyt tulee se ISO MUTTA: tuntuu parhaalta olla ihan rauhassa tänä vuonna. Kerään myös voimia ja virtaa ystäväni häihin, jotka koittavat 30.päivä tätä kuuta. Toivotaan siis kaikki yhdessä poutaa sille päivälle.

I have everything i could possibly ask for.

Hyvää Jussia ihmiset, muistakaa pelastusliivit. Ja älkää pissatko veneestä ellette oo ihan varmoja, että homma on hallussa. Tai ainakin muistakaa vetää vetskari kiinni sillä hetkellä kun putoatte veneestä. Ettehän halua tulla löydetyksi järvenpohjasta vetoketju auki?! Silloin joku voisi tajuta, että viimeiseksi teoksenne jäi tintintin tin mikäs muukaan kuin pissaaminen veneestä!

Moi vain. Nyt Baby vaikenee, mutta laulu raikaa!

Somewhere over or under the rainbow

Some draw the rainbow without its shape putting just colours on the paper. Some choose to concentrate on the shape of it. I don`t know did i choose the shape or the colors of the rainbow when i was a child. Nowdays id say the shape is just a frame and the colors are what is inside and what really matters. This leads me think about some questions..

Does this life always have to be so serious?

Why are people so cruel to each others?

Why being busy makes you more important?

Why couldn`t you eat ice cream every day especially in the summer?

Why is it sometimes so difficult to love yourself even though you are one of a kind?

Why couldn`t we just believe in love and the happy ending? Are we too afraid to fall? Isn`t that quite sad if so?

Why couldn`t you call yourself "an artist" without doing anything so important or great?

Why being optimistic should also mean being naive?

Why admitting believing ones own dreams makes you "taivaanrannanmaalari"? What if i would like to be one?

I bought a little something from Germany. This cute postcard says (if i translate it to english) something like following:

"If you don`t dream that you can fly, you won`t ever grow wings."

I just love this thought and i think it is oh so true.  I think i will grow wings and learn to fly. I think i already have wings but now it is time to try them in real. Fly fly little songbird! Hey thats me, wow. That could be anyone. Grrrrreat! So, my point is we have to start to believe in our dreams then we can grwo wings and fly.

Where do all these raindrops go and where do they come from and why and when is it going to stop or will there be a flood in the end..

Kaksi kuukautta. Niin kauan on mennyt kirjoittamatta. Tämä blogi on ollut puoliksi matkapäiväkirja ja toisaalta paikka, jonne olen kirjoittanut onnellisia asioita ja ottanut vain onnellisia kuvia. Viime elokuussa lähdin seikkailuun ensin kiertämään vähän itäistä Keski-Eurooppaa ja sitten asettuakseni Unkariin Budapestiin.

Ulkona näyttää juuri siltä, miltä Suomen kevään voisi kuvitella näyttävän: harmaata ja märkää. Samanlainen fiilis on ollut mulla viime aikoina. Tai siis vain harmaa. No ehkä myös märkä, koska esim. eilen pyöräilin sateessa noin 20km. Sen jälkeen tiesin miltä näyttää käsite "kuin uitettu koira" käytännössä ihmisestä käytettynä. Vierailut on vierailtu. Tulin juuri alle viikko sitten Saksasta. Andiboi oli myös täällä jonkun aikaa ennen omaa vierailuani. Saksassa oli vähän vihreämpää kuin täällä. Reilun neljän viikon päästä on Tukholman maraton, jolle menin viime joulukuussa ilmoittautumaan. Eikä se riittänyt, vaan houkuttelin myös A-boyn mukaan. Kuinka kauan ne siellä maratonissa pitävät auki sitä juoksuhommaa?! Eli mitä jos mulla kestää jotain 7 tuntia. Välillä pidän tunnin tauon ym.

 p.s Olen päättänyt muuttaa Saksaan. Tai vähemmän dramaattisesti sanottuna: viettää siellä huudeilla öö syksyn nyt ainakin. Ei siis ole järkeä lopettaa tätä blogia nyt kun pian tulen kaipaamaan paikkaa, jonne saan kertoa kuulumisiani ja laittaa kuviani. Koitan siis pitää tätä hengissä jotenkin. Kunhan saan aikaiseksi laitan vähän kuvia tulevasta kotikaupungistani. Siellä on muuten kaunista.

 p.p.s Otetaan vastaan vinkkejä gradumotivaation synnyttämiseksi..