Tänään jäljellä 5 päivää. Ahdistaa, stressaa, hämmentää ja jopa pelottaa. Fiiliksiäni ei ainakaan helpota, se fakta, että näiden viiden päivän jälkeen olen myös koditon. Minulla on vain 5o litran rinkka, johon yritän hyvin epätoivoisesti saada tungettua koko elämäni. Luojan kiitos olen aina liikkeellä pienellä määrällä tavaraa. En ehdottomasti ole yksi niistä naisista, joilla tätyy olla sata vaihtovaatekertaa mukana minne ikinä he menevätkään.
Yleensä niin sosiaalisena ihmisenä olen hyvin hämmentynyt huomattuani haluavani vain eristäytyä ja olla omissa oloissani nyt ennen matkaa. En jaksa, en kerkeä,enkä pysty nyt olemaan kovin sosiaalinen kun tuntuu, että olen jo lähtenyt. Tuntuu, että minulla on enää yksi koipi Suomessa :) Tätä tunnetta on todella vaikea yrittää selittää kenellekkään, kun en oikein itsekään sitä ymmärrä. Samalla olen älyttömän kiitollinen huomatessani miten paljon ihania ystäviä jää kaipaamaan minua. On sitten syytä tulla takaisinkin. Olette niin hurjan rakkaita.
Antakaas kun kerron miten tulen viettämään reissuni kaksi ensimmäistä yötä. Lentoni saapuu ensi lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Budapestiin. Olen siis päättänyt viettää jälleen yhden huonostinukutun yön lentokentällä. Seuraava yö kuluukin sitten yöjunassa matkalla Budapestista Krakovaan. Olen ennenkin matkustanut Itäisen Euroopan yöjunilla ja tajunnut, että nukkumista on ihan turha edes yrittää. Tai saattaa se onnistua joltain, joka on lahjakas nukkuja.
Ei se mitään. Nuorenahan jaksaa, vai miten se vanha fiksu sanonta menikään? Siinä tapauksessa en tunne itseäni enää kovin nuoreksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Onko sinulla sanottavaa? Sano vain :)