Outoja tapoja ja koirahaaveita

Suomessa en omistanut telkkaria, mutta täällä meillä on telkkari plus mooonta kanavaa. Harmi vain, että suurin osa niistä on unkariksi dubattuja. Nämä täällä nimittäin harrastavat dubbausta. Noh, onneksi olemme kuitenkin E:n kanssa keksineet pari hyvää ohjelmaa, jotka saa katsottua englanniksi. Uusilempiohjelmamme on koirakuiskaaja. Sen lisäksi, että aina avatessamme telkkaria toivomme koirakuiskaajan ilmestyvän ruutuun, olen minä alkanut haaveilla omasta karvatassusta. Tämä haave kuitenkin kaatui siihen kun E muistutti koirankakkapussien kanssa kulkemisesta. En halua kulkea paskaa käsissäni, joten aloin miettiä sittenkin kissoja. Olen myöskin aina kuulunut niihin ihmisiin, jotka eivät erikoisemmin tunne tarvetta leperrellä tai kosketella jokaista vastaantulevaa koiraa. E näkee unia koirista.

Sen sijaan, että esim. puhuisimme miehistä, puhumme eläimistä. Sen sijaan, että deittailisimme miehiä tai haaveilisimme heistä, vedämme jäädytettyä jugurttia (mahtava keksintö!)ja Tùro Rùdeja (makeaa raejuustoa ja päällä suklaata). Onkin hyvin todennäköistä, että palatessamme Suomeen olemme kasvaneet ihmisinä. Enkä nyt tarkoita suinkaan henkistä kasvua.

Ai niin. Olen muuten kipeänä kotona. On siis täydellinen aika kirjoittaa blogia. Tällä hetkellä olo on sellainen, että pysyn hädin tuskin tässä tuolillani, eli ei siis mitenkään kehuttava. Outoa kyllä, edes ruoka ei nyt maistu! Haistoin illalla suihkussa ollessani ihanaa kookossaippuaa, mutten haistanut mitään. Joten, tällä hetkellä mikään ei haise eikä maistu miltään. Vähän kuin eläisi omassa pienessä kuplassa. Tavallaan rentouttavaa.

Menen nyt röhnöttämään sohvalle ja parantamaan itseäni. Hakisin lähikaupasta herkkuja, mutta mitä järkeä kun en edes huomaa syöväni niitä :D