Tällainen kirjoitustahti ei varmasti jatku sitten kun pääsen pois Suomesta, mutta nyt vielä tämä tekeminen voittaa tämänhetkisen elämisen 1-0. Jotain kertoo siitä elämiseni laadusta varmaan se, että toinen kandini kulkee tällä hetkellä nimellä "Leijonaemona kissojen maailmassa", enkä edes ole eläinihminen. Syytän kuitenkin unettomuuttani ja sitä, että viime yön unetkin jäivät sellaiseen viiteen tuntiin. Käyn aika lailla ylikierroksilla enkä osaa yöksikään pysäyttää aivojani.
Eilen oli joka tapauksessa jälleen paska päivä. Istuin yksin kahvilassa, join kahvia ja kirjoitin paperille siitä mikä kaikki minua ketuttaa. Yksin kahvilassa istuminen on parhaita asioita, mitä tiedän, mutta eilen sekään ei tuntunut oikein miltään.
Sitten katsoin ylöspäin ja huomasin tarjoilijan pysähtyneen kohdalleni. Hän sanoi, että voisin hakea lisää kahvia, koska tuo herrasmies tuolla oli juuri maksanut kahvini. Tarjoilija osoitti miestä parin pöydän päässä. En oikein meinannut tajuta kuulemaani. Lopulta nousin pöydästä ja kävin täyttämässä kuppini. Hetken mietittyäni kippasin kupin sisällön pahvimukiin. Perus suomalalaisena (ehottomasti en perussuomalaisena!) en voinut harkitakkaan liittyväni miehen seuraan noin vain. Sen sijaan kävelin miehen pöydän luo, kiitin, hymyilin nätisti ja kerroin, miten tämä oli pelastanut paskan päiväni. Sain kutsun liittyä seuraan, mutta en liittynyt, koska minun piti tavata kymmenen minuutin päästä ystäväni. (luojan kiitos vältyin sosiaaliselta kontaktilta!)
Kuitenkin, näin kävi. Hassua. Ihan kuin elokuvaa, jossa olen vain joku ihme hahmo.
Ihkua! :-) Miksei mulle ole koskaan käynyt noin? Mä kuitenkin aina silloin tällöin käyn yksin kahvilassa, elokuvissa, kaupoissa... Vois edes joskus joku ystävällinen mieshenkilö esim ruokakaupassa sanoa: "ota vaan siitä toinenkin nakkipaketti, mä tarjoon!"
VastaaPoistaNo hei mutta siihen auttaa jos onnistuu näyttämään siltä, että purskahtaa pian itkuun :D Nakkipaketin saaminen oliskin vielä hienompaa..että sitä ootellessa :)
VastaaPoistaNo ihan ku elokuvissa! Ite menisin kyllä ihan häiriöön kuitenkin jos mulle kävisi noin, perus suomalaisena (ehottomasti en perussuomalaisena) aattelisin kuitenkin että mitä toikin nyt haluaa ja onko se joku pervo vai mikä. Mutta onneks sä osasit hoitaa tilanteen tyylikkäästi. :)
VastaaPoistaNämä perus suomalaiset (ja erityisesti perussuomalaiset) miehet harvemmin osaa harrastaa noin hienoja elokuvamaisia kohteliaisuuksia! Niitä on enemmän tiedossa Budapestissa, I hope!
VastaaPoistaJa sinä oot kuin ihme hahmo elokuvassa! Koska muistathan: "Te ootte jotain hahmoja, ei tuollaisia ihmisiä voi olla!"
Ja se on suuri kohteliaisuus.
On kiva olla "hahmo" :D
VastaaPoistaEi oo muuten viela hirveasti kohteliaisuuksia kuulunu! Paitsi toissailtana yks jenkki kysy lahtiessaan "You wanna go home with me?" Katoin sita hetken ja totesin, etta taidan kuule mieluummin jaada tanne :D huhhuh.
Baby