Taksiteoria parisuhteista

Eilisen pitkän illan päätteeksi katselin jakson Sinkkuelämän kolmostuotantokautta. Miranda esitti hyvän pointin, jossa muuten piilee totuuden siemen, mielestäni. Eli, homma menee niin, että miehillä on vain tietty aika elämästä kun he pitävät valoaan päällä. Olemme kaikki kuin takseja, joilla palaa valo silloin kun olemme valmiita tutustumaan uuteen ihmiseen "vakavassa" romanttisessa mielessä ja aloittamaan jotain uutta ja merkittävää parisuhderintamalla. "Hei olen vapaa! hei olen vapaa! Joku ihana, tule kyytiin!"

Kun satut hyvän miehen kohdalle hänen valonsa palaessa, on todennäköistä, että teistä tulee pari, menette naimisiin ja ehkä hankitte myös parit mukulat. Mirandan pointtina oli myös, että naisilla tämä valo palaa heti pikkutytöstä asti. Tästä voidaan kai nähdä merkkinä kotileikit.

Tiedän ettei tämä käytännössä aina mene näin, varsinkaan lastenhankinnan kohdalla (eivät kaikki naiset ole koko elämäänsä henkisesti valmiita äideiksi ja vain odota pääsevänsä lastentekohommiin), mutta kyllä tämä teoria silti antaa ajattelemisen aihetta. Onko aina kyse vain sopivan ajankohdan sattumisesta kohdalle?

Ja onko minulla ollut miesten suhteen aina väärä aika, tai vähintään väärä paikka? Tuleeko oikeaa aikaa koskaan? Vai onko sittenkin niin, että kun tapaa "sen oikean" menee valo automaattisesti päälle? Ehkä meitä on monenlaisia moniin juniin ja moniin takseihin. Toiset pitävät etsintävalon aina päällä, vaikka olisivat jo parisuhteessa. Varattuihin takseihin ei kannata alkaa tunkea! Sellaiset taksit eivät yleensä oikeasti pysähdy kohdallasi vaan raahaudut auton perässä kuin kaksi hääautosta roikkuvaa peltipurkkia.