Up and down

Eilen oli muuttopaiva. Ennen kuin sain vuokraisannan ja mekaanikot ulos asunnosta, taytyi soittaa isalle itkupuhelu. En olekaan tenhyt tuollaisia moneen viikkoon, etta kai se oli jo korkea aika vahan itkea tirauttaa! Juoksin 45 minuuttia ympari kaupunkia, koska pankkiautomaatit eivat suostuneet antamaan samalla nostolla tarpeeksi rahaa. Tarpeeksi rahaa vuokraan siis, jonka kuvittelin voivani maksaa tilille, en kateisella. Luuloni osoittautui kuitenkin jokseenkin vaaraksi. Lopulta sain ensimmaisen vuokran maksettua ja ylimaaraiset vuokraisannat, mekaanikot sun muut ulos asunnosta.

Sitten alkoikin jo hymyilyttaa. Mietin siina sangylla mammiessani, etta tassa kaikessa on jotain etaisesti tuttua. Olin 4-vuotiaana isovanhempieni ja aidin siskon ja taman miehen kanssa Teneriffalla. Siella leikin toisen suunnilleen saman ikaisen tyton kanssa. Hassua oli, ettei meilla ollut yhteista kielta. Kommunikoimme nauramalla. Minun pitaisi kai ottaa mallia tasta nuoresta Babysta ja alkaa nauraa ja hymyilla ihmisille viela entistakin enemman, selvitakseni paremmin paivittaisista asiointitilanteista vaaralla kielella. Hymy on kansainvalinen kieli. Aion menna yliopiston unkarinkurssille, mutta sita ennen hymy kertokoon etten ole pahat mielessa liikkella vaikken tata kielta hallitsekaan :D Tekee silti mieli koko ajan pyydella anteeksi unkarinkielettomyyttani.

Ihmiset etuilevat kauppajonoissa (no ehka pienoinen ylesitys lipsahti juuri suustani), eivatka sitten katso edes taakseen etta voisin luoda heihin jotain ihan muuta kuin hymyn! Keskisormi on myos kansainvalista kielta :D No ei! Olen tyytynyt vain tuijottamaan todella pahalla silmalla noita herrasmiehia ja naisia.

Viela viimeinen asia: rakastan uutta kotiamme! Ostin sinne tanaan pienen pyyhkeen ja kynttiloita. Pyyhe loytyi kaupasta, jossa kaikki maksaa euron! Olen sisustanut laatutavaralla :D Laatua laadukkaille naisille. Classy lady - my second name. Huomenna saapuu kotimme toinen asukas :) Ihanaa!