Kuva kertoo niin paljon enemmän?

Mihinkäs tämä viime viikko oikein livahti? Miten voi yhtäaikaa tuntua siltä, että aika matelee ja juoksee liian nopeaa? Miten voin jo olla aikuinen kun vasta hetki sitten olin lapsi? En voi ymmärtää. Jokatapauksessa tässä on joitain kuvia elämästä Budapestissa. Bratislavan reissusta näissä kuvissa ei ole tietoakaan.

Tässäpä meidän runoseinä.


Tässäpä minä. Ensimmäinen ja viimeinen kerta ikinä kun käytän VIP-ranneketta! Yök!


Keittiö.


Loving night.


Meidän kulmilta.


Olohuone ja Happy Hat.


Eilen olimme Flowerpower-synttäreillä. Pääsin laulamaan ja soittamaan. Ah, pitkästä aikaa muistin miltä tuntuu olla minä..Se tuntuu nimittäin täällä aina välillä unohtuvan. Minästä puheenollen täytän 24-vuotta maanantaina. Ikäkriisi oli ja meni onneksi nopeasti ohi noin viikossa. Nyt olen valmis ottamaan vastaan jälleen yhden lisävuoden. Ajattelin kuitenkin, että juhlinnaksi riittää vierailu johonkin kakkupaikkaan yhdessä E:n kanssa. Lupaan ottaa kuvia kakuista ja laittaa ne sitten tänne :)

Ai niin. Meillä on siis 18 saksalaista luokkakaveria täällä, joten heidän kunniakseen olen opetellut sanomaan saksaksi "en ole pieraissut". Heille opetimme klassisen lauseen suomeksi: "Olen saksalainen urpo!". Lisää elämästä myöhemmin. Nyt alan toipua eilisen juhlista. Universumille kiitos ja ylistys jääkahvista! Rentouttavaa viikonloppua.